Päiväkodissa työskennellessä kohtaa vaikka minkälaisia lapsia ja niillä kyllä taatusti välähtää. Joten tässäpä nyt parhaita paloja tilanteista.

Olin menossa pelaamaan lasten uunoa 5-vuotiaan pojan kanssa ja sitten lasten pienelle tuolille istuessani mietin ääneen, sovinko siihen istumaan vaiko en. Totesin sitten ääneen, että kyllähä minä tähän sovin, joten lapsi sitten väläytti "jos olisit vähän läskimpi, niin et mahtuis siihen"   Pieni vihje ilmeisesti, että lähe lenkille!

Tännää sitten kesken prinsessa- ja prinssileikkien tuli eräs 4-vuotias tyttö istumaan mun sylliin ja totes "sää oot ihana" ja kohta lause jatku.. "äiti sannoo aina meille lapsille, että me ollaan ihania"

Tännää myös prinsessa- ja prinssileikkien lomassa tuli toinen työntekijä leikkihuoneeseen, kun toi erästä tyttöä päiväunilta. Prinssejä oli kolme ja prinsessoja vaan kaks ja erään 5-vuotiaan pojan päivitellessä, ettei yhelle prinssille ollu prinsessaa, niin tämä hoitaja kysy, että voisiko hän olla se puuttuva prinsessa, johon tämä 5-vuotias poika vastasi "et, kun sinä oot liian iso ja pullea"   Kyllä väkisinki alko hymmyilyttämmään ja myös tätä toista hoitajaa naurattamaan, joka diivamaisin elkein lähti kahville.

Näitä tilanteita tullee jatkuvasti päivittäin. Kaikkia ei harmiksensa muista, mutta aina parhaimmat jää mieleen. Joskus sitä vaan miettii, miten lasten mieleen voikaan tulla tämmösiä asioita.