En oikeen tiedä miten olla/mitä ajatella.. Nyt kun rehellisesti sanon, niin tuntuu, että kaikkia hajoaa ympäriltä. Mikään ei ole enään niin kuin ennen.

Pikkuvelikin aiko jäähä sukulaisille, ainaki siksi aikaa, kun äitini on keikkatyössä.. Jatkosta en tiedä sitten.

Isäni lähtee toiselle paikkakunnalle töihin, hän sai loistavan työpaikkatarjouksen ja tietenkin otti paikan vastaan. (pöljä olisi ollut, ellei ois ottanu).

Minä muutan takasin Kalajoelle viikon päästä. Olen sekä onnellinen, sekä jotenkin tuntuu taas haikealta.

Siskoni meni tänään takaisin Liminkaan, jossa hän opiskelee puutarhuriksi.

Ja niin kaikki hajoaa omille teilleen ympäri suomea.. Mutta kun tällä paikkakunnalla ei ole oikein töitä/tulevaisuutta nuorille, niin kaikki lähtee. Paluuta entiseen ei ole.

Jotenkin nyt on semmonen olo, etten saa ajatuksiani kokoon. Tekisi mieli kirjoittaa vaikka mitä, mutta ei pysty, eikä kykene. Tämä uusi tilanne tuli vähän kuin salama kirkkaalta taivaalta, vaikka olenkin joistakin ympyröistä tiennyt jo kauan, mutta silti..