Alkuhan on aina niin lupaavaa ja kivaa jne. Mutta nyt mitä enemmän täällä on töissä, niin jotenki enemmän ja enemmän vaan ahistun. Ehkä sen takia, kun ainoa kaveri, tuki ja turva lähti ulkomaille vaihtoon. Joten lasten ollessa koulussa, majailen päivät pitkät yksin täällä ja mietin, sekä stressaan turhia asioita. Ei kiva.

Kaikki jolle oon tästä asiasta puhunu on sanonut, että heti kun saat seuraavan palkan, niin irtisanot ittes, ennen kun menetät terveyden tms. Niin aion tehäkkin, kun jos ei viihdy, niin eikai sitä väkisinkään voi töitä tehdä. *huokaus*