Nyt on sitten jo junaliput taskussa, että ei muuta kun perjantaita oottelemmaan. =) Mummoni on ollu ihan hössöllään tulevasta reissusta ja sitten ennen kun lähin, niin se kysy vielä, et soitanko minä, vai soitatko sinä, että saitko ne liput? Lupasin soittaa ja soitinkin sitten. Hyvillään kuullosti olevan, että liput on mulla, eikä niistä tarvi ennää huolehtia.

Jotenkin minul taas ahistaa olla Kalajoella. Ei koulussa mittää vikkaa oo, mutta asuntolassa on. En tykkää yhtään asuntolasta, kun tämä ei tunnu kodilta, vaikka tämän pitäs tuntua. Ja muutenkin.. Sitten minnuu viel ärsyttää se, kun opiston rehtori ja sen vaimo, varsinkin sen vaimo yrittää käännyttää meitä uskoon. Daa. Mutta kaippa tähänki tottuu, vai tottuuko? Voi olla, että jossain vaiheessta tämä vaihtaa koulua, ehkä... Ei voi tietää. Tosin, kun on näihin ihmisiin tutustunu, niin voi olla, että kuitenkin jää tänne opiskeluitten ajaksi. Täytyy elää päivä kerrallaan, niin se on. :)