On niin paljon sanottavaa, ettei kaikkea sanottavaksi saa.. Viimeaikoina on ajatukset pyöriny lähinnä perheen asioissa.. Välillä on olo, ettei tiedä mitä tekee/mihin menee ja kenelle uskaltaa puhua. Onneksi kuitenkin on niitä ihania ihmisiä ympärilläni, jotka kuuntelee ja joille uskaltaa ja voi puhua.

Olen myös pettynyt.

Opinnot sujuu mukavasti, työharjottelua odotellessa. :) Kuitenkin vaikka on vaikiaa, niin silti opiskelu on tärkeää ja se on etusijalla.

Olen yhdellä kurssilla perehtynyt Pelastusarmeijaan, kun pitää tehdä laaja esitelmä jostakin järjestöstä. Olin saanut Pelastusarmeijalta sähköpostia, jossa minulle kerrottiin siitä toiminnasta ja myös että Pelastusarmeijalla on lastenkoti Porvoossa ja sehän särähti korvaan, että sinne haluan harjotteluun! :)