Nyt kun meijän elämässä on tapahtumassa muutos, niin sen takia tässä lähiaikoina teen uuen blogin, koska tämä on vähän tämmönen sekamelska. Ja viimeaikoina "väkisinkin" kirjotellu kuulumisia. Yksinkertasesti kirjotushalut on ollu hukassa.. Mutta uutta blogia sitten innokkaammin päivittelemään.. =)

Päiväkodissa työskennellessä kohtaa vaikka minkälaisia lapsia ja niillä kyllä taatusti välähtää. Joten tässäpä nyt parhaita paloja tilanteista.

Olin menossa pelaamaan lasten uunoa 5-vuotiaan pojan kanssa ja sitten lasten pienelle tuolille istuessani mietin ääneen, sovinko siihen istumaan vaiko en. Totesin sitten ääneen, että kyllähä minä tähän sovin, joten lapsi sitten väläytti "jos olisit vähän läskimpi, niin et mahtuis siihen"   Pieni vihje ilmeisesti, että lähe lenkille!

Tännää sitten kesken prinsessa- ja prinssileikkien tuli eräs 4-vuotias tyttö istumaan mun sylliin ja totes "sää oot ihana" ja kohta lause jatku.. "äiti sannoo aina meille lapsille, että me ollaan ihania"

Tännää myös prinsessa- ja prinssileikkien lomassa tuli toinen työntekijä leikkihuoneeseen, kun toi erästä tyttöä päiväunilta. Prinssejä oli kolme ja prinsessoja vaan kaks ja erään 5-vuotiaan pojan päivitellessä, ettei yhelle prinssille ollu prinsessaa, niin tämä hoitaja kysy, että voisiko hän olla se puuttuva prinsessa, johon tämä 5-vuotias poika vastasi "et, kun sinä oot liian iso ja pullea"   Kyllä väkisinki alko hymmyilyttämmään ja myös tätä toista hoitajaa naurattamaan, joka diivamaisin elkein lähti kahville.

Näitä tilanteita tullee jatkuvasti päivittäin. Kaikkia ei harmiksensa muista, mutta aina parhaimmat jää mieleen. Joskus sitä vaan miettii, miten lasten mieleen voikaan tulla tämmösiä asioita.

Tää viikko on ollu semmonen en jaksa-viikko. Osa tavaroista ootta vielä laatikoissa purkamista, kun ei oo jaksanu purkaa. Ollu siis semmonen kuumeinen olo, parina päivänä tässä onki pitäny pientä lämpöä, vaan ei kunnon kuumetta. Kurkku on ollu karhia, ei kuitenkaan kipiä. Palelee aivan mahottomasti jatkuvasti. Nyt sitten eilen ja tännää oon pääkivun takia nukkunu reilut 2h:n päikkärit, että sais sen kivun pois, ku ei mikkää muu oo auttanu. Toisaalta sitä toivoo, että tulis kuume kunnolla tai ei ollenkaan, niinku ylleensä, mutta ei näin, että vaan vähän lämpöä..

Eilen alko jo naurattaan illalla, ko istuttiin miehen kanssa vierekkäin telkkarin eessä, molemmilla villasukat jalassa ja finrex-muki käjessä. Molemmat siis ollaan täällä pienoisessa lenssussa. :( Ei yhtään hyvä. Mutta jospa tämä tästä.

Pitkään pitkään aikaan en oo joutanu blogia päivittämään, kun  on ollut kaikkea - työhässäkästä muuttopuuhiin jne.

Olin erään vanhemman mieshenkilön henkilökohtasena avustajana reilun viikon, kunne siitä ei mitään kuulunu. Viikon taas pyörittelin tekemättömänä peukaloita kämpillä ja marssin työvoimatoimistoon. Sieltä he ehdottivat sitten, että hakisin  harjottelijan paikkaa, sillä olen vasta muuttanut uuteen kaupunkiin. No, sehän oli oikein hyvä idea, joten jo seuraavana päivänä soitin erääseen päiväkotiin ja sain paikan. Tämä päiväkodinjohtaja sitten lupaili, että voisi päästä töihin pidemmäksikin aikaa ja ihan kunnon palkalla. Toivottavasti niin tulisi käymään.

Nyt siis oon tuolla päiväkodissa ollu viikon ja täytyy sanoa, että kyllä se edellisen työpaikan voittaa! Ei tarvihe asua perheen kanssa, eikä olla kiinni siinä työssä vuorokauden ympäri. Ihanaa. Nyt on kyllä semmonen olo, että ihan oikialle alalle on kouluttautunu. Jotenki ihan odottavalla mielellä mennään.. :)

Tänne siis kuuluu oikein hyvää! :) Isompaan kämppään ollaan vaihtamassa kuunvaihteessa, niin saa koirakin enemmän tilaa temmeltää.

Alkuhan on aina niin lupaavaa ja kivaa jne. Mutta nyt mitä enemmän täällä on töissä, niin jotenki enemmän ja enemmän vaan ahistun. Ehkä sen takia, kun ainoa kaveri, tuki ja turva lähti ulkomaille vaihtoon. Joten lasten ollessa koulussa, majailen päivät pitkät yksin täällä ja mietin, sekä stressaan turhia asioita. Ei kiva.

Kaikki jolle oon tästä asiasta puhunu on sanonut, että heti kun saat seuraavan palkan, niin irtisanot ittes, ennen kun menetät terveyden tms. Niin aion tehäkkin, kun jos ei viihdy, niin eikai sitä väkisinkään voi töitä tehdä. *huokaus*