Ihmiset saavat teioillaan, sanoillaan ja eleillään paljon pahaa toisille.

Itse olen etääntynyt erään ihmisen kanssa paljon. Ennen olin tämän ihmisen kanssa erittäin läheiset, mutta en enään. Vielä kyllä näen tätä ihmistä jonkin verran, mutta aina kun näen hänet, hän on minulle tosi töykeä. Hän myös tiuskii minulle tai muuten vain nälvii tekemisiäni/sanomisiani. Tällaista en jaksa, eikä minun tarvitsekaan.

Vielä kesällä olin paljon tekemisissään hänen kanssa, mutta muutettuani opiskelemaan, välimme muuttuivat vain yhä etäisimmiksi. Tarve nolata toinen ihminen on minusta aika lapsellista. Hän juuri halusi aina nolata ja piikitellä sanomisiani yleisellä paikalla. Tätä en jaksanut, joten omalta osaltani jätin yhteydenpidon.

Kevään mittaan olenkin miettinyt, olenko minä ilkeä vai turhautunut. Monen ihmisen kanssa puhuessani, he ovat todenneet, etten ole ilkeä, vaan olen vain turhautunut toisen ihmisen käytökseen. Olen ollut helpottonut saadessani jakaa asioita ihmisille, joihin voi luottaa.

Hyvää elämää hänelle, missä lie tallaakin omia polkujaan.