Musta on ihan järkyttävää välillä kuunnella töissä taukopaikalla, miten ihmiset puhuu toisistaan paskaa seläntakana. Aikuiset ihmiset, halooo!!

Tännäänki ku istuskeltiin työkavereiden kanssa tauolla, niin eiköhän sinne lapannu porukkaa tupakille ja voi luoja, sitten se alako. Hirviä paskanjauhaminen yhestä kokista. No sen minä tiijän, että se joka sen alotti, ei tuu toimeen yhtään sen kokin kanssa. Mutta miksi sitä pitää seläntakana sitten mollata? Tätä minä en oikein ymmärrä.. "se ei pärjää yksin keittiössä, ei ossaa tehä pizzaa, ei tee koskaan henk.kunnan ruokia..." yms.. Joo'o.. Vähän tuntuu että se joka sen alotti on muutenkin semmonen juoruihminen, josta ite en henkilökohtasesti tykkää, vaan toimeen tuun sen kans silti. Sitä vaan ajattelee, että mun eiii tarvii sitä nähä kesän jälkeen välttämättä koskaan, huh! Ehkä minä vielä kuukauen kestän.. :)

Ihmissuhteet on niin helevetin vaikeita. Välillä tuntuu, että kyllähän sitä yksinkin pärjää. Mutta kuitenkin sitä toista ihmistä kaipaa koko ajan. Meillä on ollu kohta kuukauden tauko päällä, ko molemmat on miettiny asioita. Onko järkeä jatkaa vai ei. Ja sitten M on kertonu kipeitä asioita, jotka on laittanu miettimään, mutta kuitenkin tässä mein välillä on niin vahva side, kumpikin rakastaa toisiaan ja välittää ihan hirviästi. Ite oon koittanu tukea miestä parhaani mukaan, mitä on tarvinu. Mua kyllä välillä ärsyttää, että M on perussuomalainen, joka ei selvinpäin hirviästi tunteitaan ilmase. Pienessä hiprakassa sitten tunteet tulee ilmi paremmin. Mutta siis pohjimmiltaan M on aivan ihana mies, jonka kanssa oon valmis jatkamaan suhdetta. Tunneside on niin vahva. Mutta en minäkää koko loppuikääni ala odottelemaan, mitä toinen aikoo.. Aika näyttää..