Viikko on välillä ollut tuskainen, johtuen erosta. Monet itkut on itketty, kun se teki niin kipeää. Mutta pikkuhiljaa jo alkaa taas tämä ihmiselo voittamaan. Olen saanut kuulla paljon lohdutuksia ja ihania sanoja. On ihanaa huomata, että vielä on ihmisiä, jotka välittävät. Olo on kyllä ollut kieltämättä yksinäinen. Sain eilen opiskelukaverini avomieheltä viestin tyyliin "on väärin, että olet yksin silloin, kun eniten tarvitset ystävää.."  Mutta niin se vain on. Täytyy tyytyä yksinoloon jälleen. Mutta ehkä vielä jonain päivänä löydän itselleni jonkun, joka haluaa olla kanssani.. :)

Oli ihanaa nähä räpätäti taasen opistolla ja kuulla oman seurakunnan kuulumisia. Tuli sellainen olo kaiken kuuleman jälkeen, että onneksi en ole enään siellä. Mutta kovasti kaipaan sinne, edelleenkin. Mutta oli mukavaa vaihtaa kuulumisia. Sanoin vielä hänelle, etten ensi viikolla aio tuntea ihmistä, joka tulee seurakunnastamme tänne psykologin haastatteluun. :D Saas nähdä miten käy.. :)

Tänään vielä mennään uimaan kaverin kanssa tuonne kylpylään ja illalla olis kans jouluvalojen avajaiset, sinnekin olisi tarkoitus mennä.. Huomenna päivällä voisin siivota.. :)

Kivoja viikonloppuja. :)