Nyt kun meijän elämässä on tapahtumassa muutos, niin sen takia tässä lähiaikoina teen uuen blogin, koska tämä on vähän tämmönen sekamelska. Ja viimeaikoina "väkisinkin" kirjotellu kuulumisia. Yksinkertasesti kirjotushalut on ollu hukassa.. Mutta uutta blogia sitten innokkaammin päivittelemään.. =)

Päiväkodissa työskennellessä kohtaa vaikka minkälaisia lapsia ja niillä kyllä taatusti välähtää. Joten tässäpä nyt parhaita paloja tilanteista.

Olin menossa pelaamaan lasten uunoa 5-vuotiaan pojan kanssa ja sitten lasten pienelle tuolille istuessani mietin ääneen, sovinko siihen istumaan vaiko en. Totesin sitten ääneen, että kyllähä minä tähän sovin, joten lapsi sitten väläytti "jos olisit vähän läskimpi, niin et mahtuis siihen"   Pieni vihje ilmeisesti, että lähe lenkille!

Tännää sitten kesken prinsessa- ja prinssileikkien tuli eräs 4-vuotias tyttö istumaan mun sylliin ja totes "sää oot ihana" ja kohta lause jatku.. "äiti sannoo aina meille lapsille, että me ollaan ihania"

Tännää myös prinsessa- ja prinssileikkien lomassa tuli toinen työntekijä leikkihuoneeseen, kun toi erästä tyttöä päiväunilta. Prinssejä oli kolme ja prinsessoja vaan kaks ja erään 5-vuotiaan pojan päivitellessä, ettei yhelle prinssille ollu prinsessaa, niin tämä hoitaja kysy, että voisiko hän olla se puuttuva prinsessa, johon tämä 5-vuotias poika vastasi "et, kun sinä oot liian iso ja pullea"   Kyllä väkisinki alko hymmyilyttämmään ja myös tätä toista hoitajaa naurattamaan, joka diivamaisin elkein lähti kahville.

Näitä tilanteita tullee jatkuvasti päivittäin. Kaikkia ei harmiksensa muista, mutta aina parhaimmat jää mieleen. Joskus sitä vaan miettii, miten lasten mieleen voikaan tulla tämmösiä asioita.

Tää viikko on ollu semmonen en jaksa-viikko. Osa tavaroista ootta vielä laatikoissa purkamista, kun ei oo jaksanu purkaa. Ollu siis semmonen kuumeinen olo, parina päivänä tässä onki pitäny pientä lämpöä, vaan ei kunnon kuumetta. Kurkku on ollu karhia, ei kuitenkaan kipiä. Palelee aivan mahottomasti jatkuvasti. Nyt sitten eilen ja tännää oon pääkivun takia nukkunu reilut 2h:n päikkärit, että sais sen kivun pois, ku ei mikkää muu oo auttanu. Toisaalta sitä toivoo, että tulis kuume kunnolla tai ei ollenkaan, niinku ylleensä, mutta ei näin, että vaan vähän lämpöä..

Eilen alko jo naurattaan illalla, ko istuttiin miehen kanssa vierekkäin telkkarin eessä, molemmilla villasukat jalassa ja finrex-muki käjessä. Molemmat siis ollaan täällä pienoisessa lenssussa. :( Ei yhtään hyvä. Mutta jospa tämä tästä.

Pitkään pitkään aikaan en oo joutanu blogia päivittämään, kun  on ollut kaikkea - työhässäkästä muuttopuuhiin jne.

Olin erään vanhemman mieshenkilön henkilökohtasena avustajana reilun viikon, kunne siitä ei mitään kuulunu. Viikon taas pyörittelin tekemättömänä peukaloita kämpillä ja marssin työvoimatoimistoon. Sieltä he ehdottivat sitten, että hakisin  harjottelijan paikkaa, sillä olen vasta muuttanut uuteen kaupunkiin. No, sehän oli oikein hyvä idea, joten jo seuraavana päivänä soitin erääseen päiväkotiin ja sain paikan. Tämä päiväkodinjohtaja sitten lupaili, että voisi päästä töihin pidemmäksikin aikaa ja ihan kunnon palkalla. Toivottavasti niin tulisi käymään.

Nyt siis oon tuolla päiväkodissa ollu viikon ja täytyy sanoa, että kyllä se edellisen työpaikan voittaa! Ei tarvihe asua perheen kanssa, eikä olla kiinni siinä työssä vuorokauden ympäri. Ihanaa. Nyt on kyllä semmonen olo, että ihan oikialle alalle on kouluttautunu. Jotenki ihan odottavalla mielellä mennään.. :)

Tänne siis kuuluu oikein hyvää! :) Isompaan kämppään ollaan vaihtamassa kuunvaihteessa, niin saa koirakin enemmän tilaa temmeltää.

Alkuhan on aina niin lupaavaa ja kivaa jne. Mutta nyt mitä enemmän täällä on töissä, niin jotenki enemmän ja enemmän vaan ahistun. Ehkä sen takia, kun ainoa kaveri, tuki ja turva lähti ulkomaille vaihtoon. Joten lasten ollessa koulussa, majailen päivät pitkät yksin täällä ja mietin, sekä stressaan turhia asioita. Ei kiva.

Kaikki jolle oon tästä asiasta puhunu on sanonut, että heti kun saat seuraavan palkan, niin irtisanot ittes, ennen kun menetät terveyden tms. Niin aion tehäkkin, kun jos ei viihdy, niin eikai sitä väkisinkään voi töitä tehdä. *huokaus*

Tästä työviikonlopusta alku on lähteny ihan hyvin käyntiin.. Mitä nyt päivällä nousi kamala halo siitä, että oon käyny pankissa nostamassa rahhaa mun työtililtä, että oon saanu ruuat jne. Sain puhelun perheenisältä, et miksi sieltä on kadonnu niiin ja niiin paljon rahhaa. Selitin sitten, että hukkasin kortin, kerkesin sulkea sen, tilasin uuen ja sitten löysin sen vanhan kortin.. Niin sitten lopuksi tää mies vaan totes että kuitit pittää säilyttää.. Noh, juttelin tästä tapahtuneesta tän äidin kanssa ja se sano, että sen mies on AINA ollu semmonen tarkka raha-asioista ja nipottanu jos on vähän liikaa käyttäny rahhaa.. Tää tilanne on mulle ollu ihan uutta, joten jos myönnetään niin otin vähän itteeni.

Sitten kun lasten vanhemmat lähti, niin aika menny nopiasti. On syöty hyvin ja hypitty trampoliinilla ja katteltu telkkaria. Tässä oottelen, että miekkonen pääsis iltavuorosta ja tulis tänne mulle seuraksi. Lapsetki oottaa hirviästi sitä. ne onki kyselly "När kommer Taneli?"  Ihan hyvä että ne tykkää myös miehestäkin. :)

Ja otsikkokin sen kertoo, mutta voinpa vähän selventää..

Eli tänä aamuna, kun olin saattanut nuoremman lapsen kouluun ja tulin takaisin "kotiin", istui lasten isä tapansa mukaan terassilla. Menin normaalien tapojen mukaan yläkertaan ja petaamaan lasten pedit, sekä aukasemaan verhot ikkunoista. Noh, kun tulin ulos pyykkikorin kans tuli tämä isä vastaan ja sano "voisit ottaa jokapäiväseksi aamurutiiniksi sen, että käyt lasten huoneissa petaamassa pedit ja aukasemassa ikkunat". Noh, siihenpä sitten vastasinkin, että joka aamu oon sen tehny, vaikka välillä myöhempään oonki käyny huoneissa. Sitten siihen vielä loppuun totesin, että nyt äskönki siellä kävin. Lopuksi se isä vaan totes "kai minä oon liian myöhään töissä, kun tuun kotiin, että en koskaa nää, onko ne ollu pedattuina". Niinpä!

Ja tämäki on mulle ollu alusta lähtien ihan päivän selvää, että kun lapset herrää ja lähtee kouluun, niin käyn laittamassa heidän huoneet kuntoon. Tulipa semmonen olo, että tämä isä epäilee mun työpanosta.. En minä edes tuota lasten isää nää kovin usein. Lasten äidin kanssa oon sopinu aina kaikesta ja sen kans oli puhetta just, että hoidan pedit kuntoon aamusin.

Pikkuhiljaa mua on alkanu tympimään tämä työ. Ei tämä muuten, mutta kun täytyy asua perheen lähellä ja tuntuu välillä, kun olis töissä 24/7. Ja nytki on semmonen viikonloppu tiedossa, että jään vahtimaan lapsia, kun vanhemmat lähtee mökille jonkun toisen tutun pariskunnan kanssa. Onneksi mies kans tullee kaveriksi, niin ei tarvi yksin sitten olla koko aikaa.

Ollaan tässä muutenki kateltu miehen kanssa asuntoa, kun viimestään sit, kun loppuu työt, niin halvemmaksi vaihtoehdoksi tullee muuttaa yhteen. Kun sitten löytäis tänki jälkeen töitä jostakin, niin ei tarvis jäädä tyhjän päälle. Ehkä ne aina asiat järjestyy. :)

Itsehän oon jo toista viikkoa töissä.. Mutta tuntuu hurjalta, että koulut taas alkaa/on alkanu jo! Kesä meni taas nopiasti ja syksyyn vaihtuupi..

Mun loma meni hyvin. Melkein koko loman olin miehen luona Kokkolassa, tosin miehellä oli töitä. Joten minä sitten hoitelin kämppää ja tein ruokaa yms. Kierrettiinhän me niitä festareitakin lomalla. Kolmet peräkkäin, huh! Mutta mukavaa oli ja aina näki uusia/vanhoja ihania tuttuja. Oulussahan oltiin mun opiskelukaveriporukalla, joihin sitten mieski pääsi tutustumaan. Ei se ollu ainut mies, kun kaverin pikkuveliki oli mukana. Oli kyllä mahtava viikonloppu Oulussa. =)

Mutta nyt menneeseen viikonloppuun. Mun yks opiskelukaveri tuli Kajaanista Kokkolaan, omalle "kesälomareissulle". Mies kun täytti heinäkuussa vuosia, niin eräs ravintola tarjosi hänelle ja hänen seurueelleen ilmaset shampanjat. Siellä siis käytiin, mutta.. se reissu hieman venähti, sillä en meidän vierasta ollu nähny pitkiin aikoihin, joten juttua riitti. Iltahan jatku sitten niin, että lähettiin mökille jatkoille (kuutamouintia&saunomista). Ne jatkot kestiki aamu viiteen asti.

Niin ja molemmat kummipojat täytti heinäkuussa 3! Voi kuinka aika on menny. Toisen kummipojan synttäreillä käytiin, mutta toisiin ei päästy. Joten nyt tulevana viikonloppuna mennään käymään toisen kummipojan luona.

Tehtiin yks ilta miehen kanssa pizzapannaria, kun innostus iski molempiin. Tämä ohje löydettiin vanhasta Yhteishyvän ruokamaailma lehdestä. Oikein hyvä ohje. Ja makuki oli kohallaan. :) Suosittelen kokkeilemaan. Ja oli melkeinpä parempaa, kun pizza!

Pizzapannari

2 kananmunaa
4dl vehnäjauhoja
8dl maitoa
25g margariinia
150g pakastepinaattia
150g meetvurstia
150g juustoraastetta
250g kinkkusuikaleita
1 tl pizzamaustetta
3 tomaattia

Päälle
1dl juustoraastetta
2tl pizzamaustetta

Kuumenna uuni 225 asteeseen. Riko kananmunat kulhoon, lisää jauhot ja puolet maidosta. Sekoita tasaiseksi ja lisää loppu maito. Anna turvota muutama minuutti. Sulata margariini ja lisää taikinan joukkoon. Sulata ja valuta pinaatti ja lisää taikinaan. Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Suikaloi meetvursti ja levitä se kinkun ja juustoraasteen kanssa taikinalle. Mausta pizzamausteella. Huuhtele ja viipaloi tomaatit. Asettele pannukakun päälle. Ripottele pinnalle juustoraastetta ja pizzamaustetta. Paista noin 25-30 minuuttia. Tarjoa jäähtyneenä.